Spooky nights

Herään pimeässä, kellon täytyy olla ehkä seitsemän. Sisäinen herättäjä herättää joskus ennen puhelinta. Kylmä hikiaalto pyyhkäisee yli naaman, suolta kouristaa. Ei perkele, nyt ei jaksa. Kääntyilen, niska jumittaa.

Nousen istumaan ja totean kellon olevan 02:38. Siksi talo on hipihiljainen.

Luovutan, vedän housut jalkaan - meinasin ensin kirjoittaa, että kinttuihin - ja teen sämpylän. Selailen erästä paskalehteä (ne on ne työkappaleet, niitä vaan tulee) ja panen merkille Sampo Marjomaan oudon letin. Miksi sillä on tukka joka näyttää immokuutsalta? Näitä on hyvä pohtia aamuyöstä.

Tupakan jälkeen panen taas maate ja alan nähdä unia. Alitajunnassani ihanasti alkanut romanssi muuttuu murhaaja/stalker -painajaiseksi, ystävät pettävät ja jättävät, olen orpo ja minua kiusataan. Joudun ajamaan polkupyörällä Helsingistä Tampereelle. Koko ajan on tietty sekä hiki että saamarin kylmä.

Pim, virkoan. Ympärillä oma koti, jess. Hengittelen rauhassa, kun yhtäkkiä alkaa helvetinmoinen metallinen kirskuna. Rytmikäs, painostava konehuoneen meteli. Mitä vittua, se huijasi, olenkin edelleen unessa!! Aaargh apua, pelottaa, nyt hereille ja äkkiväkkiä! Pakotan itseni unesta pois, makaan hetken, silmät lupsuvat, meteli alkaa, pakotan itseni unesta pois, silmät painuvat, helvetinkoneet alkavat jyrätä, pakotan itseni...

Tätä kertaa 10.

Aamulla kuivaan tukkaa ja mielessä käy ainakin kolme kertaa: oonkohan mä hereillä oikeasti vai tapahtuukohan kohta jotain.. väärää. Vedän vessan oven kiinni koska en tahdo ottaa riskiä, että näkisin peilin kautta eteisessä jotain entiämitä.

Tenox 10mg, meidän tiemme eivät enää kohtaa. Valvon mieluummin puoli vuotta putkeen, kuin seikkailen sun kanssasi hämärän rajamailla.

Moikku.