maanantaina, joulukuuta 12, 2005

Hilloa

Viikonloppu tuli ja viikonloppu meni. Hiljaiseloa ja raivokkaat joululahjaostajaiset. Kaikkia on nyt muistettu ja vähän enemmänkin. Kiva on antaa, mutta pakkoantaminen kiristää vannetta.

Töissä me pakkoannetaan. Kaikille lahja, kilpavarustelumeiningillä. Siis ihmisille jotka eivät selvästikään välitä toisistaan vittujakaan. Hohhoijaa. Viime jouluna olin vielä tietämätön tästä rituaalista ja viimeisenä työpäivänä pöydällä odotti neljä pakettia. Hyvää joulua Sonjuskalle, toivottavat työkaverit jotka eivät puhu sinulle tai toisilleen, kuin pakon edessä. Thanks, mates. Rynnin pariksi tunteroiseksi pahimpaan jouluruuhkaan ahdistusostamaan jotain ihanmitävaan, jotta kiintiö tuli täyteen. Tänä vuonna oli kaukaa viisas (läheltä myös) ja ostin korporaatiolahjukset ajoissa. Hampaita kiristellen, tosin. Tahtoisin kovasti olla suoraselkäinen ja pitää oman pääni, kieltää ostamasta ja olla ostamatta. Mut ei jaksa aina uida vastavirtaan. Olen tänä vuonna jo taistellut meille typistetyt pikkujoulut ja kieltäytynyt osallistumasta minua inhoavan pomon henkilökohtaisiin polttareihin. Johonkin se raja on vedettävä.

Lahjuksista ja makeasta elämästä vielä.

Saan aina kuulla päivittelyä ja huokailua tästä yltäkylläisyydestä jossa kuvitteellisesti elän. Ihmisten mielikuvissa ryven rahassa, koska työskentelen nousukasmaisella alalla ja firma lahjoo meitä työntekijöitä säännöllisin väliajoin. Paskanmarjat. Ensinnäkin nostan keskitasoista palkkaa josta hyvinvointiyhteiskuntaa kannattavana maksan ihan ilomielin aika helvetin paljon veroja ja toisekseen there´s no such thing as a free lunch. Lahjuksista maksan hinnan henkisenä kaulapantana. Kirjoittamaton sääntö on, että koska minä ostan sinulle, sinä olet minun. Teet tiliä vapaa-ajan riennoistasi, vastaat puheluihin illoin aamuin, osallistut firman piinallisiin iltamiin, ostat ne saatanan joululahjat kaikille ja muistat pomon siskontytön nimipäivät. Kiität lahjasta ja olet vähän nöyrempi ja vähemmän itsepäinen.

Näi-o. Joku saattaa kysyä, että onko se nyt noin kamalaa siellä Yrityksessä ja minä vastaan, että on tai en tiiä.. ehkä olen hieman VAINOHARHAINEN, koska en ole jumalauta puhunut työaikana kenenkään ihmisen kanssa PUOLEENTOISTA VUOTEEN AAARRGGGHHH!!

Yakitori, aamiaispatonki pyrkii takaisin lautaselle, lakkaan keuhkoamasta. Minusta on ok, että ihminen haalii omaisuutta ja viskoo fyrkkaa vasemmalle ja oikealle, sillä kannatan kaikkien kukkien tasapuolista kukkimista. Minut on vain kasvatettu - tai olen kasvanut - toiseen suuntaan. Koskaan ei ole rahaa ollut niin jottei pa***lle taivu, eikä tule olemaankaan. Olen yrittänyt motivoitua rahasta, siinä onnistumatta. Raha tekee ihmisistä rumia, lähes poikkeuksetta. Olen nähnyt useasti, että joku iloa etäisesti muistuttava häilähtää ihmisten katseessa ainoastaan silloin, kun luottokortti vingahtaa. Sitä on sellaisen ihmisen vaikea ymmärtää joka on joskus anonut Pelastusarmeijan ruokapakettia tai purskahtanut sossussa itkuun.

Otetaan viimeiseksi yksi Kysyn vaan, ettei mene aevan pateettiseksi.

Kysyn vaan:

- Ovatko Mäkkiohjelmat mustasukkaisia toisilleen? Explorerin kuvake alkaa pomppia, kun avaan Safarin eikä sillä silti ole mulle mitään asiaa. Vaatii huomiota, mutta ei tarjoa mitään extrapalkintoa. Bitch.