Loputon yö, huhuu

Kommentoijatkin sen jo tietävät: ei ole flunssa enää entisensä. Ovelia paskiaisia nämä nykyajan perkeleet. Ensin lymytään ontelossa päivätolkulla kytiksessä, jotta inehmo ehtii levittää bakteeriat kaikkeen ympäröivään viidentoista kilometrin säteellä. Sitten odotellaan kiireviikon alkuun ja pannaan räikkä laulamaan. Aivastelu on nyt harventunut pariin-kolmeenkymmeneen päivässä, arvatenkin siksi, että taudin kantajasta on bakteerioille enemmän hyötyä elävänä. Jos löydätte mun kuolleena kotoani, on syynä aivastuksen aiheuttaman kylkiluunmurtuman tunkeutuminen keuhkopussiin. Jollen sitä ennen ehdi tappaa itseäni epähuomiossa esimerkiksi syömällä liikaa ksylitolipastilleja ja räjähtämällä. Kyllä se niin on, että neljä askia Läkerolia on kolme ja puoli askia liikaa.

Kipeänä on aikaa, huomaatteko. Naapuri ahdistaa. Aina joku naapuri, ylipäätään. Tämä kyseinen nakkaa perheineen ulko-ovensa kiinni sellaisella voimalla, että saan sydärin aika pikapuoliin. FATAM! Ja käsi kiinni sydänalaan.

Perseensuti, pakko päästä duuniin takas ennenkuin kertsikyttääjä minussa voittaa lopullisesti.