Lapsena, part deux

Nyt onkin jo lämmin kakka housussa tämänkertaisen deadlinen kanssa joten voin huoleti kirjoitella diipadaapaa tänne näin.

Lapsena uskoin, että kaverini kotona oleva kapioarkku oli ovi Herra Huun maailmaan. Pelkäsin sitä ihan saatanasti. Kaverit jallittivat innolla ja piirsivät vielä kartankin HH:n tunneleista. Nukuin pari kuukautta toinen silmä auki. Pelkäsin myös sanaa kapioarkku. En tiennyt miltä niissä haudattavat Kapiot näyttivät.

Lapsena rakastin Pelastuspartio Bernard & Bianca -kuunnelmaa, kunnes se alkoi pelottaa minua. Äitee osoitti loistavat kyökkipsykologin kykynsä ja käski vasaran laulaa. Yksi varhaisimpia muistojani on, kun istun eteisen räsymatolla ympärilläni metreittäin c-nauhaa ja muovinpaloja. Tapoin sen, jess.

Päivän sanat ovat torso, hajanainen, hermostunut ja kusessa. Kolme varttia ja 500 sanaa. Yescando.