Rohto
Piti kirjoittaa jotain nastaa, mutta erehdyin ruokatunnilla selaamaan Bulgaria Magazinen uuden numeron. Jo aloittaessani tiesin tekeväni virheen, mutta paskahan vetää tunnetusti hunajakärppäsiä puoleensa.
Olen niin lopen kyllästynyt näihin nuorten tyhjiöiden väsäämiin painotuotteisiin, ettei mitään rajaa. En pysty käsittämään sitä onttoutta jota nuo brutaaliudesta voimansa ammentavat läpyskät tursuavat. Koskahan helvetissä se porno-kusi-pano –trendi tulee tiensä päähän? Koskahan helvetissä näitä lärpäkkeitä aletaan taittamaan siten, että niiden plaaplatiplaa-juttujen lukeminen olisi edes teoriassa mahdollista? Ketä helvettiä kiinnostaa jonkun nobodyn missio nussia mahdollisimman monen maan naisia? Missä ilo, missä elämänhalu? Vitut, antaa olla. Viattomuus nyt vaan on niin todella epäkiinnostavaa.
Tuli aivan kohtuuton vitutus, mutta päästin enimmät höyryt jo mesessä. On tietenkin silkka trendisosiaalinen ja ammatillinen itsari ryhtyä heittämään lokaa BM:n kaltaisen ennakkoluulottoman (kuiva ja kyyninen ha-ha) kuvalehden päälle, mutta eipä voisi sellainen pisteiden putoaminen vähempää kiinnostaa. Minun puolestani ihmiset saavat runkata itsensä hengiltä ja siihenhän tämä rujouden sekä kovuuden ylenannostelu lopulta johtaa. Jotenkin haistan, että näitä tyyppejä ei elämä ole juuri riepotellut. Todellisiin tragedioihin ja pimeyteen ei ole kosketusta, siksi niiden suuntaan hakeudutaan. Tai toisessa ääripäässä lapsi ihmisessä on jo rikottu, eikä kauneudella tai herkkyydellä ole enää mitään arvoa.
Tyhjyys on sillälailla oikukas asia, että se imee tolkuttomasti paskaa eikä täyty siitä koskaan. Rintakehässä ammottavaan aukkoon saa työntää loputtomasti erilaisia tuskaisesti päihdyttäviä kiihokkeita, mutta ei se oman elämän merkityksettömyys niistä miksikään muutu. Yritetty on.
Suosittelisin rakkautta, mikäli jokainen mahdollinen tapa sanoa se ei kuulostaisi väsähtäneen laimealta. Suosittelen silti, koska katu-uskottavuus on so last season. Rakastakaa hetki, mikäli kantti kestää. Jää se oman ja naapurin värkin tuijottelu vähemmälle ja syrän saa painoa.
Lovee teidän tiistaihin.
Olen niin lopen kyllästynyt näihin nuorten tyhjiöiden väsäämiin painotuotteisiin, ettei mitään rajaa. En pysty käsittämään sitä onttoutta jota nuo brutaaliudesta voimansa ammentavat läpyskät tursuavat. Koskahan helvetissä se porno-kusi-pano –trendi tulee tiensä päähän? Koskahan helvetissä näitä lärpäkkeitä aletaan taittamaan siten, että niiden plaaplatiplaa-juttujen lukeminen olisi edes teoriassa mahdollista? Ketä helvettiä kiinnostaa jonkun nobodyn missio nussia mahdollisimman monen maan naisia? Missä ilo, missä elämänhalu? Vitut, antaa olla. Viattomuus nyt vaan on niin todella epäkiinnostavaa.
Tuli aivan kohtuuton vitutus, mutta päästin enimmät höyryt jo mesessä. On tietenkin silkka trendisosiaalinen ja ammatillinen itsari ryhtyä heittämään lokaa BM:n kaltaisen ennakkoluulottoman (kuiva ja kyyninen ha-ha) kuvalehden päälle, mutta eipä voisi sellainen pisteiden putoaminen vähempää kiinnostaa. Minun puolestani ihmiset saavat runkata itsensä hengiltä ja siihenhän tämä rujouden sekä kovuuden ylenannostelu lopulta johtaa. Jotenkin haistan, että näitä tyyppejä ei elämä ole juuri riepotellut. Todellisiin tragedioihin ja pimeyteen ei ole kosketusta, siksi niiden suuntaan hakeudutaan. Tai toisessa ääripäässä lapsi ihmisessä on jo rikottu, eikä kauneudella tai herkkyydellä ole enää mitään arvoa.
Tyhjyys on sillälailla oikukas asia, että se imee tolkuttomasti paskaa eikä täyty siitä koskaan. Rintakehässä ammottavaan aukkoon saa työntää loputtomasti erilaisia tuskaisesti päihdyttäviä kiihokkeita, mutta ei se oman elämän merkityksettömyys niistä miksikään muutu. Yritetty on.
Suosittelisin rakkautta, mikäli jokainen mahdollinen tapa sanoa se ei kuulostaisi väsähtäneen laimealta. Suosittelen silti, koska katu-uskottavuus on so last season. Rakastakaa hetki, mikäli kantti kestää. Jää se oman ja naapurin värkin tuijottelu vähemmälle ja syrän saa painoa.
Lovee teidän tiistaihin.
posted by Sonjuska at 4:16 ip.
8 Comments:
Here,here!
Kyllä puhuu nainen asiaa!
Erään toisen lehden avustajatapaamisessa muutamia vuosia sitten kuultua: Hei, meijjän tehtävä on niinku olla ylimielisiä, niinku kyynisiä, niinku tietää kaikki paremmin kun lukija. Tajuuttekste?!?!!
Niin, ja mun tehtävä on niinku kirjottaa jotain muuta, jonnekin muuallee. MORO.
Mäkin sua!
On niin helppoa olla kyyninen ynnä sarkastinen ja niin äärettömän pelottavaa kääntää se vatsapuoli esiin. Tässä viikonloppusena juuri puhuttiin esmes sarkasmista ja siitä kuinka se lienee huumorin kaikkeist alhaisin muoto. Se on varsin tuhoisa keino päteä ja minä sen tiiän, koska olen ollut sarkasmi-zen-masteri aikoinani. Vieläkin aika ajoin lipsun verbaalikikkailemaan ja nokittelemaan, mutta vedän takaisin aikast nopiaan. Ylimielisyydestä ja kyynisyydestä ei jää mitään käteen. Omaan eikä kaverin.
Ja mäkin teitä! Jei!
Tajusin äsken, että toi mun kommentti meni ehkä vähän aiheen ohi, mutta tekstissäsi oli eräs trigger word, joka toi tapauksen mieleen.. Ja samoja "mielipidevaikuttajia" lienee kuunnelleet myös kyseisen julkaisun masterit.
Lovea vielä keskiviikkoonkin! Ja positiivisuutta.
Sonjuska, äärimmäisen jyrkkää asiaa! Aina silloin tällöin sitä sortuu ihminen (tämä kurjaan) kyynisyyteen, mutta pakkoko siihen on jäädä rypömään, silti. Lovee, piissii ja rispektii!
Mun mielestä mä oon ihana ku mun kyynisyys on rakastavaa ja ihmiset huomioonottavaa. Ottavaa.
Mutta näin. Rikkaat lapset.
Oot sä ihku. Oot oot.
Sarkasmia vai ei, ota siitä selvää nyssit.
Puspusvaan, rispektii ja piissii. :)
Lähetä kommentti
<< Home