Sohaisu

Kirkas olo, hektinen jopa. Kioskilla kun yksi alkaa hötkyillä, ovat muut piakkoin samassa venheessä. Asiakas natkuttaa ja hienosäätää, kääntää takkia ja vaihtaa homman kärkeä tunnin välein. Dedis on ihan kohta eli meni jo. Näin aina. Mulla ei tietty ole liossa senttiäkään joten rauhaa ja rakkautta vaan.

Olen ilmeisesti epähuomiossa kutsunut pahaa karmaa (mikä ei ole mitenkään mahdollista, koska olen hieno ihminen) tai sitten Ikea vaan yksinkertaisesti sukaa niin syvältä ettei ole tosikaan. Perjantaina hellin käsin ja porin asennettu rullaverho kuori eilen itsensä pois tangosta. Maailma oli sille ehkä liikaa, ehkä se päätti pudottautua kuolemaan. En mä tiedä. Jotenkin en yllättynyt lainkaan. Olen sponssannut aikiaa tässä kuussa ainakin puolellatoista tonnilla ja 40% kamoista on ollut täyttä skeidaa. Oppi omaksuttu, kiitosta vain. Kämpässä joku määrittelemätön paukkuu aika ajoin aika saamarin kovaa, pelkään lasisen telkkutason puolesta. Ruotsalaista laatua sekin, luonnollisesti. Antakaa jo armoo.

Tilauksessa on ainakin desin verran sielua ravitsevaa flirttiä. Muuten muumioidun ja minusta tulee outo ihminen. Oman valtakuntani kuningatar, saari, pariton kenkä ja kaikkia muita ontuvia metaforia. Lauantain kekkeroiset todistivat tosin ja taas, ettei kemiaa voi pakottaa. Ja että on liian väsy ja kokenut virittelemään mitään keskinkertaista tai ihan jeessiä.

Huomaan seilaavani epävarmoille vesille, kynä tyrehtyy. Jäämme pohtimaan.