Them carbs

Onjuskaa vaivaa nyt hienoinen kirjoitusblokki. Täytyy tuottaa vähän yada-yadaa, jottei homma hiivu.

MINÄ OON - ja ei huureta, vaan puhutaan rauhallisella äänellä: minä oon naukkaillut viinejä ja endoja tässä viikonloppusena. Tappotreenejä ja punkkua suklaalla. Sipsejä suklaalla. Tupakkaa suklaalla ja punkulla. Kilsoja juoksumatolla ja ruskeeta rasvaa kylmäaltaalla. Unta joko neljä tai neljätoista tuntia, ei mitään siltä väliltä. Hedonistin taivas, kaikkia aistinautintoja vuorotellen. Vien nykyjään punttiksen saunaankin mukanani jotain evästä. Virallinen syy on juoksutreenin aiheuttama paha energiavaje - saatan pökrätä lauteille ellen ota hätäkarkkia. Todellisuudessa tahdon vain istua alasti höyryssä ja syödä suklaata.

Lauantaina näin muitamia ystäviä, istuttiin kuppilassa ja jauhettiin skeidaa. Kaverit maalasivat sieluni silmiin tuokiokuvan muutaman viikon takaisista turnajaisista: olemma Bottan rokkiosiossa ja tytöt katsahtavat tanssilattialle, jossa minä turhan ahnaan pogoilusession seurauksena liu’un kuuttina lattian laidalta toiselle. Morjens. Vie terveisiä mennessäs.

Nyt ei tarvinnut päteä, hötkyillä ja vääntää häppeningiä. Kotiin kybältä, Frasier, American Chopper ja tuutilullaa. On aika polttaa kynttilää molemmista päistä ja on aika vetää henkeä. Olen tässä elämässä katsonut maailmaa aika ajoin sen verran rujosta vinkkelistä, että otan hyvän olon ja lempeyden ilolla vastaan. Joskus angstisena teinarina uhosin, että yli nelikymppiseksi on turha elämää venyttää. Onttoa naurua tähän. Ei ole seitsentoistakesäistä tytärtä typerämpää tahi ylimielisempää oliota. Paitsi meitsin sis, joka on kirkasotsaisuuden ja tolkkuuden ruumiillistuma.

Urheilu on suistanut mut hiilarikierteeseen. Aamulla ensimmäinen ajatus oli ”sipsi”. Nousin ylös, laitoin sipsiä suukkiin ja panin takaisin maate. Illalla sama sapluuna. Sipsi, oon tulossa.