Memory Lane

Marsu harkitsee lasin säpälöitsemistä ja minä lähdin seikkailemaan menneisyyteen.

Vajaa vuosikymmen sitten olin palaamasta joiltakin oluttuopposilta kotiini kaupungin laidalle. Kalijaa oli juotu ehkä kolme kappaletta, enkä siis ollut urvelokänässä. Nukahdin siltikin bussiin ja jostain syystä vierustoverini herätti minut tasan yhtä pysäkkiä liian myöhään. Linjuri oli juuri aikeissa kaasuttaa pois seisakkeelta, mutta ovet olivat vielä auki. Suoritin mallikkaan äkkisyöksyn ulos ovesta, mutta jalkani tahtoivatkin vielä kulkea. Näinpä bussillinen matkalaisia seurasi, kun kiiruhdin pysäkin vieressä olevaa mäkeä alas kadoten tiettömään mäntymetsään.

Könyttyäni ihmisten ilmoille ja käveltyäni kilometrisen kotiin huomasin, että avaimeni olivat missä tahansa muualla paitsi taskussani. Tunsin oloni aika superiksi joten päättelin voivani kenkiä rintamamiestalon autotallin ikkunan säpäleiksi ja kivuta kotoon sitä kautta. Koitin erilaisia karatetyyppisiä potkusarjoja, mutta tulos oli valitettavan puhdas nolla. Onnekseni pihamaalta löytyi hyvinkin metrinen kakkosnelonen jolla tuusannuuskasin akkunan ja virittelin itseni sisälle. Hetken romujen seassa pyörittyäni totesin, ettei autotallista pääse kuin autotalliin. Tunnustin tappioni, palasin pihalle oven kautta ja kehittelin salamannopeasti seuraavan kuningasidean.

Taitoin pihakoivusta notkean vitsan eräänlaiseksi köyhännaisen tiirikaksi ja ryhdyin raivokkaaseen murto-operaatioon. Heilutin tarmokkaasti taipuisaa vitsaa postiluukusta kohden ovenripaa, mutta taipuisalla vitsalla on yllättävän vaikeaa saada otetta jäykästä rivasta. Dumppasin karahkan ja päätin, että meitsi ei tänä yönä ulkona nuku ja että käden on mahduttava luukusta sisään. Vartin tuskaisen parahtelun jälkeen sormi sai otteen lukosta, lukko sanoi naks ja nöyrä nainen sanoi ”kiitos hesus, en enää koskaan tee syntiä”.

Kiipesin pää painuksissa yläkertaan, istuin nakertamaan pullaa ja kirjoitin itselleni epäselvän viestin jossa toivoin, ettei vastaava tapahtumasarja toistuisi mielellään enää koskaan.

Ei muuten toistunut.

Sen pituinen se.