Sananen jouluksi

Join eilen pitkästä aikaa neljä kalijaa joista tulin semihumalaan. Tänään on semidarra. Luojan lykky, että älysin kuitenkin kotiutua ajoissa. Melkein lipesin Lostariin ja se olisi merkinnyt täsmäkatastrofia tälle päivälle. Krapula on kuolemaa ja mikäli aamulla on vielä humalassa, voi varautua kolmen-neljän päivän maailmanloppufiiliksiin. Oksu.

Yliarvioin jälleen kerran sekä organisointikykyni että voimani. Lahjoja on kolme muovikassillista, matkalaukkuja yksi ja käsveskoja yksi. Näiden plus roskiksen kanssa oli nautinto vääntyä bussille. Yksi kassi levisi kaksi kertaa bussin lattialle, itse tipuin penkiltä kerran. Arvokkaasti, tietty.

Joulu. Tahdoin kirjoittaa joulusta sanan tai kaksi, mutta en saa niitä ulos. Jouluna syödään, avataan lahjat ja niin edelleen. Siinäpä se, Sonjuskan joulutarina.

Näin viime yönä unta, että rakastuin Ilkka Jääskeläiseen ja Ilkka minuun. What the hell? No, uni oli kuitenkin ihaaana. Suudeltiin.

Kirjoittaminen tökkii, big time. Hyvistä ajatuksista tulee huonoja sanoja. Ihanasta tulee pateettista ja kepeästä kyynistä. Inhoan krapulaa, edes pientä krapulan häivettä. Joulu jännittää.

Mä kokoan nyt itseni ja tuhannet pussukkani, lähden ensin syömään ja sitten kiskoille. Saatan päivittää pyhinä, mutta ensi viikon olen tietskapimennossa.

Toivotan parasta joulua teille kaikille. Vilpittömästi, sydämestäni.