Kotona
Jah, vuosi 2006. Näennäisen pitkä päivitystauko päättyy tähän, palaan arkeen. Täytyy polkaista kirjoitusvaihde päälle. Ei liiku kovin liukkaasti, kyllä tämä tästä.
Muutin perjantaina. Tulin siihen tulokseen, että muuton täytyy muistuttaa etäisesti synnytystä: kivun unohtaa, koska mikäli sen muistaisi, ei enää ikinä synnyttäisi / muuttaisi. Huono vertaus, mutta menköön.
Pakkasin tiistaista perjantaihin, perstaina kannoin, raahasin, nostelin, pyyhin, puunasin, annoin ajo-ohjeita huutamalla täysiä, kiroilin, itkaisin, toistelin mielessäni avaimet-uudet avaimet-rahat-pankkikortit-paperit-muista-ota mukaan-jätä-vie -listaa, delegoin, kannustin jaksamaan, hikoilin noroina, kuivuin viimassa ja lopuksi istahdin keskelle kaaosta ja korkkasin vanhaksi menneen siiderin (kyllä, se on mahdollista) ja palkitsin itseni mikrolämpimällä munariisipasteijalla. Nyt se on ohi, paitsi ettei ole ollenkaan, tietenkään. Myin vanhat huonekaluni, kotona on vain kaksi palaa sohvaa, sänky sekä kaksion verran tilaa. Ehheh, naurattaapa kovin. Illalla Ikeaan, yöllä yrjölle. Ei järjen hiventä, mutta rimmaa napakasti.
Enivei, nautin suunnattomasti uutukaisen kodon ihanuuksista. En ole koskaan asunut yksin kaksiossa - luksusta! Aikuisuus saapui kaksion ja saunavuoron muodossa. Kotona ei tuule nilkkoihin, kotona ei ole turkiskuoriaisia. Kotona on seinät joihin ei ole lyöty ainuttakaan naulaa, kotona on valtava kylpyhuone ja siellä lattialämppäri. Kotona on saamaristi kaappitilaa, kotona on seinät joiden läpi ei kuule naapurin tekstiviestin piippausta.
Kotona voi nakuilla ilman verhoja, kotona on järjettömän kokoinen partsi ja silmänkantama arviolta viiden kilsan päähän. Ja uusi seinänaapuri ei ole valkkarilla marinoitu vanhapiika joka rääkyy aamuyöllä olevansa omistaja ja möykkäävänsä hamaan maailman tappiin, jos huvittaa. Naapurit voivat elää omaa elämäänsä ja minä saan VIHDOIN LUUKUTTAA MUSIIKKIA. Ah, ma nautin.
Tästä uhkaa tulla uuvuttava "en ole puhunut kenenkään kanssa sitten vuoden -85" -posti joten poikkaisen nyt. Loput sitten kirjeessä.
Ihanaa, on uusi puhtaanvalkoinen vuosi ja voi toistaa vanhat virheet.
Tämä on myös se vuosi, kun minä täytän kolkööt. Juhlavuosi, kohdellaan sitä sen mukaan.
Lempeää ja rohkeaa vuotta 2006!
Muutin perjantaina. Tulin siihen tulokseen, että muuton täytyy muistuttaa etäisesti synnytystä: kivun unohtaa, koska mikäli sen muistaisi, ei enää ikinä synnyttäisi / muuttaisi. Huono vertaus, mutta menköön.
Pakkasin tiistaista perjantaihin, perstaina kannoin, raahasin, nostelin, pyyhin, puunasin, annoin ajo-ohjeita huutamalla täysiä, kiroilin, itkaisin, toistelin mielessäni avaimet-uudet avaimet-rahat-pankkikortit-paperit-muista-ota mukaan-jätä-vie -listaa, delegoin, kannustin jaksamaan, hikoilin noroina, kuivuin viimassa ja lopuksi istahdin keskelle kaaosta ja korkkasin vanhaksi menneen siiderin (kyllä, se on mahdollista) ja palkitsin itseni mikrolämpimällä munariisipasteijalla. Nyt se on ohi, paitsi ettei ole ollenkaan, tietenkään. Myin vanhat huonekaluni, kotona on vain kaksi palaa sohvaa, sänky sekä kaksion verran tilaa. Ehheh, naurattaapa kovin. Illalla Ikeaan, yöllä yrjölle. Ei järjen hiventä, mutta rimmaa napakasti.
Enivei, nautin suunnattomasti uutukaisen kodon ihanuuksista. En ole koskaan asunut yksin kaksiossa - luksusta! Aikuisuus saapui kaksion ja saunavuoron muodossa. Kotona ei tuule nilkkoihin, kotona ei ole turkiskuoriaisia. Kotona on seinät joihin ei ole lyöty ainuttakaan naulaa, kotona on valtava kylpyhuone ja siellä lattialämppäri. Kotona on saamaristi kaappitilaa, kotona on seinät joiden läpi ei kuule naapurin tekstiviestin piippausta.
Kotona voi nakuilla ilman verhoja, kotona on järjettömän kokoinen partsi ja silmänkantama arviolta viiden kilsan päähän. Ja uusi seinänaapuri ei ole valkkarilla marinoitu vanhapiika joka rääkyy aamuyöllä olevansa omistaja ja möykkäävänsä hamaan maailman tappiin, jos huvittaa. Naapurit voivat elää omaa elämäänsä ja minä saan VIHDOIN LUUKUTTAA MUSIIKKIA. Ah, ma nautin.
Tästä uhkaa tulla uuvuttava "en ole puhunut kenenkään kanssa sitten vuoden -85" -posti joten poikkaisen nyt. Loput sitten kirjeessä.
Ihanaa, on uusi puhtaanvalkoinen vuosi ja voi toistaa vanhat virheet.
Tämä on myös se vuosi, kun minä täytän kolkööt. Juhlavuosi, kohdellaan sitä sen mukaan.
Lempeää ja rohkeaa vuotta 2006!
posted by Sonjuska at 12:57 ip.
5 Comments:
Muutto on helvetistä. MUTTA: Onnea uuteen kotiin! :-)
Kiitos!!
Muutto on arsesta, mutta samalla niin palkitsevaa. Ei haita mitn, vaikka selkää on joku hakannut pesismailalla 12 tuntia ja kaik on hukassa. Perjantain rupeama kulutti joulun tankkaukset veks ja uudessa olkkarissa mahtuu heittämään vaikka puolivoltteja kierteellä.
Onni ja autuus.
Onnea uuteen kotiin ja mukavaa uutta vuottakin.
Vuotta! (voihan toivottaa vaan vuotta, kun voi toivottaa myös pelkästään öitä..)
Ja juhlavuotta vietetään täälläkin. Kriisiä odotellessa siis. Ei ole vielä toiseen päivään mennessä iskenyt.
Tänkspänks päls, samaa teille :)
Mulla oli kriisonen viime vuonna, mutta se on jo laantunut. Alkusyksystä koin polttavaa liituraitapuku / aikuiskampaus -tuskaa. Sitten ymmärsin, että näin on ihan hyvä. Päätin ainoastaan sen, että liian lyhyitä huppareita en osta nää koskaan.
Nää. Mikäs sana se sellainen on. En mää tiedä, nää.
Lähetä kommentti
<< Home