Nada

Skriik, sanoo limakalvo ja lopettaa toimintansa. Heräsin neljältä akuuttiin happivajeeseen. Soitto huoltomiehelle varmisti, että illansuussa matka käy ilmankostutinkauppaan. Ufox tulee taloon. Suomalaista muotoilua terävimmillään, etten sanoisi. Ei auta itkeä.

Jotenkin olen onnistunut ylittämään budjettini sadoilla euroilla ja koto on edelleen vailla verhoja ja mattoja. Ikkunani eteen alaviistosti valmistuvat talot saavat pian asukkaansa ja verhot on pykättävä kasaan tai tissisilteen kekkulointi saa loppua. Minussa ei ole tippaakaan ekshibitionistia, ajatus keskiluokkaisista runkkareista on puistattava. En vain jaksa nähdä itseni peittämisen vaivaa, kun seilaan kylppäristä makkariin. On tuo sisustusinto päässyt nuupahtamaan. Menee se noinkin. Silmä tottuu pahvilaatikkopinoihin ja harmaaseen muovimattoon. Kirjat ja levyt löytää eteisen kaapista.

Harvinaisen vähän on sanottavaa. Tää on tätä, latteaa arkea. Sisustus sitä, ilmastointi tätä, bussikuski plaaplaa. Söin eilen hernaria ja porkkanaa, töllöstä tuli erilaisia ohjelmia. Maito oli päässyt happanemaan, kaadoin sen pois. Vessapaperi loppui.

Joo. Kyä se loppui.