Hän sammu

Mistä tietää aamun alkaneen komplikaatioilla? Siitä, että poskessa olevan lakananjäljen erottaa vielä hissin peilistä.

Heräsin pontevaan "Nyt kyllä nouset jo ylös!" -huutoon. Naapurin perheessä harrastetaan näemmä rakentavaa kommukointia Supernannyn hengessä.

Talossa on joitain uuden talon lastentauteja, bongailen niitä kärsivällisen huvittuneena. Pesutuvan sähkölukko temppuilee, samoin hissi ja parvekkeen oven yläpuolella oleva verhokisko on taidokkaasti mitattu täsmälleen samanpituiseksi sitä reunustavan suojuksen kanssa. Well, pesutuvassa on isot ikkunat kadulle joten mikäli lukko lukitsee minut tupaan huomisen pyykkivuoron aikana, voin heittäytyä kädet levällään lasia vasten ja huutaa, kunnes joku soittaa poliisit. Verhokiskon saa ruuvattua irti nipsujen asettamista varten ja hississä on kaikenlaisia valoja ja nippeleitä joita voi tutkia ja painella, jos jää kerrosten väliin.

Sellainen toivomus minulla on, ettei ovellani kävisi enää ainuttakaan murtosuojauskauppiasta. Ensimmäinen oli lupsakka ja meni siinä sivussa, toinen oli painostava, ärsyttävä ja liikaa. En ole mikään kevätkana, minuun ei tepsi vanha "nyt olis hyvä kyllä tehdä nää kaupat, kun ollaan täällä talossa ehkä enää huomenna" -vedätys. Kyllä mä sitten otan selvää ja yhteyttä, jos tahdon silmän oveeni.

Kaikesta jännittävyydestä ja muutoksesta huolimatta tammikuun alku on masentavaa aikaa. Kaikki kompuroivat pikkujoulukauden ja pyhien jälkimainingeissa, arki tahmaa. Itse vältin loppuaan kohden kiihtyvän baarikauden lähes täydellisesti tänä vuonna, mutta silti veto on veks ja ressaa samaan aikaan. Gnää.

Tänään on näemmä Leean päivä. Leea Klemola on ikiaikainen suokkarini. Leeaa kunnioitan lähes varauksettomasti. Hyvää nimipäivää, Leea, missä lienet.

Tikkuja silmissä, tää päivä ei pääty koskaan. Ei jaks kirioittaa, listaam

- Aloittaisinpa ureheilun taas jo pia.
- Olisnpa taas jo kohta niin pirtie, että jaksaisin krijoitaa kunnolla
- Osaisinpa lopettaa tän posit jo pia,