Panostamme jatkuvasti laatuun ja luotettavuuteen
Minua rupesi ahdistamaan tuo rapulavalitus niin kovin, että on välttämätöntä naputtaa vielä pari sanaa. Naputan palveluista.
I hate huonekalukaupat. Ikea on sählännyt viallisen tuotteen palautus-kuljetuksen, ovat kaiketi paraikaa pimpottamassa tyhjän kodin ovikelloa. Kodin Ykkösestä eivät saa kakaistua ulos ruokapöydän tuontiajankohtaa, eivät sitten millään. Luulin maksaneeni ekstraa siitä, että huonekaluni kuljetetaan kotiini ennalta sovittuun ilta-aikaan - väärässä olin. Mikäli tahtoisin kalut himaani tunnin-kahden liukumalla, minun olisi pitänyt maksaa vielä 30 euroa lisää TÄSMÄkuljetuksesta. Voi nyt helvetti. Tunnin-parin liukuma ja palvelua kutsutaan täsmäkuljetukseksi. Joko saa nauraa? Tavallinen kuljetus tarkoittaa sitä, että pöytä saapuu jonain päivänä johonkin aikaan. Joskus sit, myähemmin. Ans ny kattoo, ei voi tiätää. Oot vaan sit siellä töissä vähän niinku valmiudessa koko päivän, että jos jamppa soittaa niin otat sit vaiks taksin kotiin. Mun arkitodellisuuteni poikkeaa jotenkin perustavanlaatuisesti heidän arkitodellisuudestaan.
Takaisin viikonloppuun.
Heräsin lauantaiaamuna siihen, että naapuri luukutti Irwin Goodmania. Työmiehen Lauantai ja se tosiasia, että olin edelleen hieman päissäni saivat minut oitis hyppäämään alkukotoon vievään junaan. Joskus todellisuus on liikaa yksin koettavaksi. Kodossa käppäilin terapiakoiran kanssa kirpeässä talvi-illassa ja haihdutin viimeiset promillet (kyllä, niitä oli lähtökohtaisesti useita) tähitaivaan alla. Väijyvä darramorkkis lieveni, kun hauva hyökkäili jääkokkareiden kimppuun. Eliö jonka elämän suurimmat ilot ovat lumipallolle äriseminen ja kakkaläjän haistelu, voi tuoda yllättävän valon järkensä juoneen pimeyteen.
Minä vihaan baareja, känniä, ketjupolttamista, holtittomuutta, kohkaamista ja huutamista, tungosta, idioottimaisuutta, katumista ja tätä päivIEN ahdinkoa. Krapulasta ei selviä enää alle viikossa, näin se on. Käteen ei jää mitään, paitsi taksikuitti ja majoneesit rinnuksilla. Maksaako vaivan? Ei.
Odotan saavuttavani normaalin toimintakyvyn torstaihin mennessä. Aivot, tuottakaa serotoniinia. Kiitos.
I hate huonekalukaupat. Ikea on sählännyt viallisen tuotteen palautus-kuljetuksen, ovat kaiketi paraikaa pimpottamassa tyhjän kodin ovikelloa. Kodin Ykkösestä eivät saa kakaistua ulos ruokapöydän tuontiajankohtaa, eivät sitten millään. Luulin maksaneeni ekstraa siitä, että huonekaluni kuljetetaan kotiini ennalta sovittuun ilta-aikaan - väärässä olin. Mikäli tahtoisin kalut himaani tunnin-kahden liukumalla, minun olisi pitänyt maksaa vielä 30 euroa lisää TÄSMÄkuljetuksesta. Voi nyt helvetti. Tunnin-parin liukuma ja palvelua kutsutaan täsmäkuljetukseksi. Joko saa nauraa? Tavallinen kuljetus tarkoittaa sitä, että pöytä saapuu jonain päivänä johonkin aikaan. Joskus sit, myähemmin. Ans ny kattoo, ei voi tiätää. Oot vaan sit siellä töissä vähän niinku valmiudessa koko päivän, että jos jamppa soittaa niin otat sit vaiks taksin kotiin. Mun arkitodellisuuteni poikkeaa jotenkin perustavanlaatuisesti heidän arkitodellisuudestaan.
Takaisin viikonloppuun.
Heräsin lauantaiaamuna siihen, että naapuri luukutti Irwin Goodmania. Työmiehen Lauantai ja se tosiasia, että olin edelleen hieman päissäni saivat minut oitis hyppäämään alkukotoon vievään junaan. Joskus todellisuus on liikaa yksin koettavaksi. Kodossa käppäilin terapiakoiran kanssa kirpeässä talvi-illassa ja haihdutin viimeiset promillet (kyllä, niitä oli lähtökohtaisesti useita) tähitaivaan alla. Väijyvä darramorkkis lieveni, kun hauva hyökkäili jääkokkareiden kimppuun. Eliö jonka elämän suurimmat ilot ovat lumipallolle äriseminen ja kakkaläjän haistelu, voi tuoda yllättävän valon järkensä juoneen pimeyteen.
Minä vihaan baareja, känniä, ketjupolttamista, holtittomuutta, kohkaamista ja huutamista, tungosta, idioottimaisuutta, katumista ja tätä päivIEN ahdinkoa. Krapulasta ei selviä enää alle viikossa, näin se on. Käteen ei jää mitään, paitsi taksikuitti ja majoneesit rinnuksilla. Maksaako vaivan? Ei.
Odotan saavuttavani normaalin toimintakyvyn torstaihin mennessä. Aivot, tuottakaa serotoniinia. Kiitos.
posted by Sonjuska at 2:37 ip.
2 Comments:
Jaksua! Tunnistan tuon baarinvihaamismoodin enemmän kuin hyvin. Majoneesin sijasta mulla on tosin kepapit kylpytakilla.
Kiitos, mä todella kaipasin emppaavaa kommenttia!
Tää on tätä, että vielä kolme päivää pöllöilyn jälkeen tulee mieleen tuokiokuvia tanssilattian showsta (mitäänhän ei voi tuossa humalatilassa tehdä pienesti ja sievästi), taksijonossa liukastelusta ja sen karmean taksijannun tahmaisista kourista.
Jokaisesta välähdyksesta seuraa välitön punastuminen, hengenahdistus ja ajatus "eisaatana". On pakko kuvitteellisesti tunkea sormet korviin ja kädet silmien eteen ja laulaa la-la-la-la-la, en kuule, en näe, en muista, la-la-la-la-la.
Mäkkäri todennäköisesti ennaltaehkäisi sen, että olisin kotikeittiössä teurastanut kalkkunaleikepakkauksen ja näkkärit. Vaatteet olin kyllä muistanut riisua siististi matkan varrelle. Takki eteisen lattialle, paita kahden metrin päähän, housut metrin päähän ja loput sängyn ympärille.
Huah.
Lähetä kommentti
<< Home