En saa kiinni aallosta
Molen ahristuksen kourissa. Väläytettiin työtarjousta ja innostuin hetkeksi. Toisen juttelukerran aikana tajusin, että solkkaan älytöntä mukaletkeää ja kovuudesta kielivää mainostoimistosuomea, koska vastapuoli tekee niin. Oksetus ja hylkiminen. En tahdo uuteen mainospuljuun, en edes päästäkseni irti tästä tahmaisesta epäelosta. Minut valtasi mustuus, sillä tajusin jälleen kouluttautuneeni niin väärälle alalle, ettei se vääremmäksi enää voi vääntyä. Täyttäväni kuukauden päästä kolkööt ja kohtuullisen raskaiden opintovelkojen kilahtavan maksuun samoilla näppäimillä. Jos tulevaisuus on suoli, niin se on tukossa. Ahistaa ihan saatanan paljon. En pääse irti ja happanen. Happea. Apuja.